Luomubarometri julkaistu

Jälleen on se aika vuodesta, kun julkaistaan luomubarometri siitä, mitä ihmislaji Homo Gallup sanoo tekevänsä tulevaisuudessa, jotta hänestä kyselyssä saisi sellaisen kuvan, että hän on parempi ihminen kuin onkaan. Ja sitten on se aika vuodesta, kun Proluomu/Luomuliitto koettaa tulkita näitä tulevaisuuden haaveita parhaaksi näkemällään tavalla:

Neljäsosa suomalaisista ostaa luomua usein

 

Luomulla on huikea 1.5 prosentin markkinaosuus kaikesta myydyn ruuan arvosta ja tämän perusteella saadaan otsikko, että neljäsosa suomalaisista ostaa luomua usein? 

Proluomu on välittänyt jo useita uutisia barometrin tuloksista ja ne on muotoiltu niin, että luomun suosio on edelleen kasvussa. Tämä on minusta hyvin kummallista, ottaen huomioon, että mitä tuo barometri sanoo, eli ilmeisesti kyseisen gallupin selville saamilla asioilla ei sitten ole sen suurempaa merkitystä, vaan vanha luomuvirsi luomun suunnattomasta suosiosta pidetään pyörimässä. 

Tietenkin barometrin vastaiset uutiset kertovat myös siitä, että on paljon toimittajia, jotka eivät tee mitään tarkistusta sen suhteen, miten he käsittelevät eri puljujen lähettämiä pamflettejä, vaan he julkaisevat ne sellaisinaan, ilmeisesti uskoen, että sisältö vastaa tosiasioita.

Sillä kun avaa barometrin sisällön pdf-tiedoston ja lukee sen, ei sen sisältö vastaa ollenkaan luomuliiton tulkintaa asiasta, vaan esimerkiksi sivulla 35 lukee kansalaisten mielipiteenä vallan selkeästi, että niiden ihmisten, jotka aikovat lisätä luomuostoksiaan 2013 (6% lisääntyy paljon, 18 % saattaa lisääntyä paljon, 27 % lisääntyy ehkä vain vähän), on vähentynyt siihen, miten asia oli vuonna 2010, eli silloin lukemat olivat 5 % lisääntyy paljon, 20 % saattaa lisääntyä paljon, 35 % aikoo lisätä ehkä vain vähän.

Lukemat ovat menneet niin, että vuonna 2010 jopa 60 % kyselyyn vastanneista aikoi lisätä luomun ostamista ja vuonna 2013 heidän osuus oli 51 %.

Lisäksi heidän osuus, jotka ilmoittivat, että eivät aio käyttää luomua ollenkaan, oli lisääntynyt 13 prosentista 17 prosenttiin, joka lukee samaisella sivulla 35, hienon värikkäässä kaaviossa.

Ja sitten me voimme tietenkin katsoa näin jälkiviisaana sitä, että mitä se tarkoitti vuonna 2010, kun jopa 60 prosenttia kyselyyn vastanneista ilmoitti lisäävänsä luomun ostamista jääkaappiinsa:

Luomuidylli lopettaa Turussa

Lähiruokakauppa Finska lopettaa toimintansa

Aito Ruokakauppa nurin Turussa

Anton&Anton lopettaa Kulosaaressa

 

Ja niin edelleen, eli tuossa on uutisten karuna kertomana hyvin pieni otos siitä mitä tapahtuu, kun Homo Gallup tai Homo Barometrus ilmoitti vuonna 2010 lisäävänsä luomun käyttämistä, niin tuossa yllä on se, mitä se tarkoitti käytännössä.

Hieman yllättävää oli se, että juuri millään muulla asialla kuin hinnalla ei ollut merkitystä siihen, että miten kuluttaja saattaisi ostaa luomua enemmän tulevaisuudessa. Saako tuottaja oikeasti paremman korvauksen, tai onko luomu jotenkin erilaista, esimerkiksi eettisempää, ei vaikuttanut kuluttajan ostohalukkuuteen nyt, eikä menneisyydessä juuri ollenkaan.

Kun pääsimme mielikuvaosastolle, eli siihen, mihin luomu todellisuudessa perustuu, niin edes siellä luomuliiton ja muiden luomusta innostuneiden järjestöjen kuluttajien mieliin takomat iskulauseet eivät ole menneet perille, vaan kaikissa kategorioissa mielikuvat luomusta ovat menneet alamäkeä.

Muutamana esimerkkinä sivulta 45 voisi mainita vaikka nämä, eli samaa mieltä vuonna 2010 -> vuonna 2013. Prosenteissa huomioitu vain täysin samaa mieltä olevat ja lähes täysin samaa mieltä olevat, eli asteikolla 1-7 vaihtoehdot 7 ja 6. Vaihtoehto 5 on myös positiivinen ja vaikka se olisi mukana, niin silti suunta on kaikissa alaspäin.

Luomu on lapsille hyvä vaihtoehto: 53 % -> 46 %.

Luomuruuan tuotanto huomioi ympäristön hyvinvoinnin: 56 % -> 45 %.

Luomuruoka on puhdasta haitallisista aineista: 58 % -> 44 %.

Ja niin edelleen, eli suunta on jokaisessa kategoriassa tiukasti alaspäin.

Kategoriassa "Luomuruuan imago" meno oli vastaavaa, eli käppyrät olivat melkein jokaisessa kohdassa alaspäin.

Mielenkiintoista on se, että luomuruuan vastustajat ovat enimmäkseen maalla asuvia vanhempia miehiä, jotka Proluomun toiminnanjohtaja Marja-Liisa Konttila nimesi raikkasti arvostaen peräkammarin pojiksi. Korkeasti koulutetut, kaupungeissa asuvat naiset ostavat luomua ja peräkämmarin pojat maalla eivät osta.

Tietenkin voi kysyä, että miksi he eivät ole innostuneet luomusta, jotka asuvat maalla, maaseudulla jossa ruoka tuotetaan ja jonka maan pitäisi olla saastunut piloille lannoitteista ja kasvinsuojeluaineista ja jossa ei mikään enää kasva, eikä edes mehiläisten pörrää, kuten luomuliitto asian valoisasti koettaa esittää?

Heidänhän tulisi ostaa luomua innosta puhkuen, kun se pelastaisi heidän ympärillään olevan luonnon  luomuväen maalaamilta kauheuksilta?

Ehkäpä he jättävät ostamatta siksi, kun he tietävät sen, miten tilanne on oikeasti ja peräkammarin pojat ja tytöt näkevät niitä rikkaruohojen kansoittamia luomupeltoja, jotka tuottavat vuodesta toiseen surkean sadon, jos sitäkään.

Pienenä realistisena loppuhuomautuksena voisi todeta tämän luonnonmukaisuustrendin tosiasiana, kun koetetaan olla vakuuttuneita siitä, että kansalaiset ovat kovin huolissaan terveydestään ja välttelevät lisäaineita, kaikkea epäterveellistä sekä haluavat lisää luomua, niin karkkia myydään Suomessa noin 700 miljoonalla eurolla vuosittain ja luomua noin  200 miljoonalla eurolla.

Ajatuksia?