Aamulehdessä oli mainio kirjoitus siitä, kuinka taikausko on tehnyt paluun ja on jälleen muodissa. Luonto nähdään ihmeellisenä taikavoimaisena paikkana, jota nykyajan luonnosta vieraantuneet ihmiset palvovat luomun avulla tai vaikkapa kieltäytymällä rokotteista.
Kukaan ei enää muista aikaa, vaikkapa noin 70 vuotta sitten, kun kutsuntoihin kutsutuista salskeista nuorista miehistä jopa noin neljännes jouduttiin hylkäämään asepalveluksesta ruumiillisen heikkouden takia, eli aliravitsemuksen vuoksi. Silloin kaikki oli niin ihanan luomua ja luonnonmukaista ja seurauksena oli nälkä.
Kari Huoviala on kirjoittanut raikkaan näkemyksen, josta provoisoitumaan taipuvaiset varmasti provosoituvat ja näin jo luomukahvin tirskahtamisen suupielistä aamusella, kun vannoutunut luomuihminen näki jutun lipuvan verkkokalvojensa ohitse:
Puheenaihe: Taikausko teki paluun
Käsitys lempeästä luontoäidistä on laajalle levinnyt muotihöpsötys, joka käy hyvin kaupaksi. Sen avulla myydään politiikkaa, ruokaa, terveyttä. Markkinat ovat kasvamaan päin.
Mikäpä on myyjien myydessä, kun luonnonmukaisuutta palvovat asiakkaat suorastaan vaativat tulla huiputetuiksi.
Eikä siinä kaikki: jos joku rohkenee epäillä heidän höpsötystään humpuukiksi, he suuttuvat epäilijälle ja ryhtyvät joukolla puolustamaan huiputtajiaan.
Todellisuudessa luonto ei ole mikään hellä äiti, joka pitelee lapsiaan kämmenellään suoden heille ihania antejaan.
Jos vertauskuvia on pakko hakea perhe-elämästä, niin suopeimmillaankin luonto on korkeintaan äitipuoli, joka ei piittaa helmoissaan pyörivistä lapsista.
Mitä loppujen lopuksi tarkoittaa luonnonmukaisuus, joka on noussut muotiaatteeksi kaikissa länsimaissa, erityisesti nuorten kaupunkilaisten keskuudessa?
Käsite kantaa mukanaan ajatusta, että joskus ennen ihminen on elänyt nykyistä luonnonmukaisemmin – siis oikein. Ja nyt eletään väärin, ellei oteta mallia menneisyydestä.
Oikein ja väärin elämisen tarkkaa aikarajaa ei yleensä määritellä. Se taitaa olla tilanteen ja tapauksen mukaan liukuva.
Mutta kukaan tuskin vastustaa ehdotusta, että 1800-luvulla Suomessa vielä elettiin kokolailla luonnonmukaisesti.
Ruoka ainakin tuotettiin ikivanhoin menetelmin ilman koneita, teholannoitteita ja torjunta-aineita. Mihin sillä päästiin?
Luonnonmukaisuuden kulta-aikana viljaa ei edes hyvinä vuosina saatu koskaan niin paljon, että sitä olisi riittänyt jaettavaksi kaikille tarvitseville.
1860-luvun loppupuolen kylminä vuosina ajauduttiin sitten katastrofiin, kun sadot jäivät olemattomiksi ja varastot ehtyivät.
Alkoi nälänhätä. Kansa söi männyn nilasta tehtyä pettua, olkia, jäkälää. Myös kotieläimet kärsivät ruuan puutteesta. Jalostamattomien luomulehmien vähäinen maidontuotanto väheni entisestään.
Kerjuulle joutuneita luomusuomalaisia kuoli sankoin joukoin nälkään. Vielä enemmän heitä kuoli nälän kintereillä kulkeneisiin tauteihin.
Kansanlääkinnän luonnonmukaiset keinot eivät tehonneet lavantautiin, punatautiin, hinkuyskään, keuhkotuberkuloosiin.
Pahimpana vuonna 1868 menehtyi lähes 140 000 luonnonmukaisen Suomen asukasta. Pelkästään huhti-kesäkuussa kuoli 63 500.
Ennen katastrofia maan koko asukasluku oli 1,8 miljoonaa.
Onneksi luisuimme luonnonmukaiselta 1800-luvulta tieteen, tehotuotannon ja teollisuuden aikaan.
Sen vuoksi ruokapula on historiaa. Viljasadot ovat suuria, lihaa on tarjolla runsaasti, jalostetut lehmät lypsävät maitoa vaivoiksi asti.
Melkein kaikki tappavat taudit on saatu hallintaan, kun kansan luonnonmukaiset poppakonstit on korvattu lääketieteen keksinnöillä.
Luomu-Suomessa tuhkarokko, hinkuyskä ja kurkkumätä vielä olivat kuolemanvaarallisia tauteja. Jopa ripuli tappoi lapsia.
Hygienian parantuminen, elämäntapojen kohentuminen ja järjestelmälliset rokotusohjelmat ovat sittemmin tehneet tehtävänsä: Suomen lapsikuolleisuus on nyt maailman pienimpiä.
Aikuisten keskimääräinen elinikäkin on lähes kaksinkertaistunut luonnonmukaisuuden kulta-ajasta. Jopa ihmisten keskipituus on kasvanut.
Tehotuotannon ja tieteen saavutusten ansiosta suomalaiset ovat terveempiä ja paremmin ravittuja kuin koskaan ennen.
Nyt on oltu kylläisiä ja terveitä niin kauan, että alkaa unohtua, miten kaikki hyvä on saavutettu. Enää ei ymmärretä, että menestyäkseen ihmislajin on keksittävä keinot tunteetonta luontoa vastaan.
Tehotuotantoa on alettu kirota. Myyttiseen kansanviisauteen pohjautuvat luontaislääkkeet ja poppamieskonstit käyvät kaupaksi. ”Luonnottomia” rokotuksia vastustetaan.
Taikausko ja tieteenvastaisuus valtaavat alaa. Luontoa on ryhdytty palvomaan uskonnollisella hartaudella. Siitä on tehty jumala, jota lepytellään muinaiskansojen tavoin, jottei se vain suutu.
Eipä tuohon lisäämistä ole, vaan ollaan perustotuuksien äärellä, jonka kansa lienee unohtanut ja siksi heitä on helppo huijata, eli luoda heille mainonnan avulla taikamaailma ja sinne tarpeita tyydytettäväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti