11. helmikuuta 2014

Kokonaisuus ratkaisee, ei luomu

Luomun todellisuudesta on hyvin vaikea sanoa mitään, sillä oikeaa tietoa tihkuu hyvin harvoin. Mutta lauseesta sieltä ja toisesta täältä saa usein kasattua jonkinlaisen palapelin, jonka luomasta kuvasta saattaa jopa selvää saada.

Esimerkiksi luomun myynnin osuudesta tai volyymistä ei ole kuin epämääräisiä prosentteja, jotka vaihtuvat hyvin tiheästi kertojan mukaan ja jos niistä saa edes joskus laskettua yhteen 100 prosenttia, niin sepä on melkoinen ihme.

TV:stä tuli aikoja sitten dokumentti roskisdyykkareista, jotka etsivät kauppojen roskiksista syömäkelpoista ruokaa, joka on heitetty jonkin syyn takia pois, eikä ole tavoittanut siten kuluttajan ruokapöytää ja suuri määrä luonnonvaroja on mennyt hukkaan tuotteen turhan viljelyn takia. Dyykkarit olivat ainakin New Yorkissa sitä mieltä, että etenkin luomukauppojen roskikset ovat kultakaivoksia, sillä niissä on kaikkein eniten pois heitettyä, syömäkelpoista ruokaa.

Miten tilanne on sitten Suomessa, niin siitäpä ei ole tietoa, mutta Lauttasaaren K-Supermarketin myymäläpäällikkö twiittasi hetki sitten näin:

Onko luomu parempaa? Esim. hedelmien ja vihannesten kierto hitaampaa ja hävikki suurempaa normaaliin verrattuna. Kokonaisuus ratkaisee.

Jotain tällaista olen epäillyt ainakin oman suurimman marketin valikoimista, ja eipä minulla ole mitään syytä epäillä, etteikö myymäläpäällikkö kertoisi asian olevan juuri siten, kuin hän kirjoitti.

Luomu on paljon kalliimpaa tuottaa ja määrätyiltä osin luomu myös tuhlaa enemmän luonnonvaroja, sekä on ympäristölle kuormittavampaa ja jos käy vielä niin, että ympäristölle vahingollisempi tuote, jonka tuottaminen vaatii enemmän, ei tavoita kuluttajaa, tulee tuplavahinko, tai kenties jopa triplavahinko ympäristön kannalta.

Ei kommentteja: