18. elokuuta 2012

Onko luomu uskon asia?

Uusimmassa Luomu-lehdessä oli mielenkiintoinen kolumni luomuviljelijä Soile Prokkolalta.

"Luomuviljelijöidenkin lautaselle luomua?" -kolumni käsitteli sitä, että monet luomun edestä työtä tekevät, esimerkiksi luomuviljelijä Topi Laitinen, ovat huomanneet sen, että luomutuottajat eivät itse usko luomuun ja tämä näkyy siinä, että he eivät itse käytä luomutuotteita.



Tämä on kieltämättä mielenkiintoinen kysymys, sillä alkutuottajien jos keiden luulisi tietävän luomun edut, sillä he sitä tuottavat. Tämä huomio vetää myös mattoa luomun alta, sillä useinhan kuulee väitettävän, että tuottaja siirtyy luomuun siksi, kun se tavanomainen ruoka on niin myrkytettyä ja vaarallista, että jopa tavanomaiset tuottajat syövät luomutuotteita.

Nyt onkin niin, että edes luomutuottajat eivät syö luomutuotteita. Soile Prokkola valitti siitä, että aika yksin saa olla vaatimassa luomutilaisuuksissa luomutarjoiluja. Onhan se kieltämättä aika outoa, sillä jos vaikkapa Valion tilaisuuksissa tarjoiltaisiin Ingmanin tuotteita, niin kyllä se jotain ajatuksia varmasti herättäisi.

Soile Prokkola oli ilokseen huomannut, että vieraillessaan biodynaamisten viljelijöiden tilaisuuksissa, ei tarjoiluissa ole ollut valittamista, vaan he suosivat oman tuotantomuodon tuotteita.

Biodynaamisesta viljelystä kirjoitin aikaisemmin ja sen voit lukea täältä.

Mutta onko luomutuottajan käytettävä luomua? En usko, että vaikkapa Audia valmistavien liukuhihnatyöläisten odotetaan ajavan Audeilla, vaikka sitä tietenkin vaaditaan hieman ylempänä hierarkiassa olevilta. Ilmeisesti tavanomaisen ruuan kauheat terveysriskit ovat jonkin verran liioiteltuja, jos luomutuottajat eivät katso tarpeelliseksi itse suosia luomutuotteita.

Tietenkin luomutilaisuuksissa luulisi tarjottavan luomutuotteita, joten siinä yhdyn Soile Prokkolan huoleen ajateltaessa luomun imagoa.

Sitten kirjoituksessa voivoteltiin sitä, että kun luomun terveysvaikutuksista ei saa puhua, vaan siitä on vaiettava. Se kuitenkin johtunee siitä, että kun niitä terveysvaikutuksia ei todistetusti ole, mutta jos niitä löytyy, niin sitten tilanne muuttuu.

Soile harmitteli myös sitä, että luomutuotantoon kannustettaessa korostetaan todellisia faktoja ja varotaan kehumasta luomua, ilmeisesti sitten keksityillä faktoilla, jos todelliset faktat ovat riittämättömiä. Eikö mieluummin kannattaisi panostaa luotettavaan tutkimukseen ja saada niitä todellisia faktoja, sillä jos niitä on, ne kyllä tieteellisen tutkimuksen kautta löytyvät. Ihminen on käynyt kuussa, niin ei luulisi olevan kovin vaikeaa löytää luomusta terveydellistä etua, jos sitä siinä oikeasti on.

Vai onko sittenkin niin, että ne hyödyt ovat täysin oman uskon varassa?

Lisäksi kerrottiin, että jos terveys olisi motiivina, ei olisi vaikeaa saada luomua sairaaloihin ja kouluihin. Valitettavasti kun ne ikävät faktat, joista Soile Prokkola ei tunnu olevan kiinnostunut, kertovat meille hyvin selkeästi, että mitään todellisia terveysvaikutuksia ei ole.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti