Vihreiden Mari Puoskari on ollut äänekäs luomun puolestapuhuja ja hänenkin viestinsä on sangen epämääräinen, kuten voimme hänen blogistaan lukea:
Kävin puhumassa Pro Luomu –järjestön seminaarissa luomuruuan
edistämisestä kunnissa. Helsingin ruokakulttuuristrategiassa ja
lastenruokailun luomuohjelmassa on kunnianhimoisesti linjattu, että
vuonna 2015 50 % päiväkotiruuasta on luomua. Nyt luku on 14 %, joten
kirittävää riittää.
Tätähän kutsutaan lobbaamiseksi ja sitä pidetään kirosanana, mutta kun lobbaaja on itse äänessä, sitä kutsutaankin jonkin "hyvän asian" edistämiseksi.
Mutta kuten jo aiemmin kirjoitin, Helsingissä on tähän touhuun löydetty jo 400 000 euroa, jolla saadaan siis luomuvelli tai luomupuuro aamupalalla ja sen lisäksi yksi viljapohjainen pääruoka luomuna kerran viikossa.
400 000 eurolla saisi myös muutaman lastentarhaopettajan Helsingin ylisuuriin päiväkotiryhmiin, mutta Mari Puoskari haluaa sijoittaa sen rahan taikauskoisen viljelymetodin tukemiseen. Asiat pitää pistää tärkeysjärjestykseen ja Mari Puoskari haluaa mieluummin luomuvelliä kuin lastentarhanohjaajia.
Jos vajaalla puolella miljoonalla saadaan pari lautasta luomuvelliä ja osuus on 14 %, niin tuostahan voi jotain päätellä, että mitä tuo järjettömyys tulee pääkaupungille maksamaan, jos täysin käsittämätön 50 % osuus joskus toteutuu.
Välillä tuntuu, että luomun käytännön edistämisessä nähdään pelkkiä
ongelmia. Monilla on sellainen käsitys, että EU:n hankintalainsäädäntö
estää luomuruuan suosimisen. Tämä ei pidä paikkaansa. Keskeinen
pullonkaula luomuruuan lisäämisessä on myös suomalaisten luomuruokien ja
–jalosteiden saatavuus suurkeittiöiden tarpeisiin. Tarjonnan syntyminen
voi kestää useita vuosia. Toisaalta jos julkinen sektori ei luo kysyntää, syntyykö koskaan tarjontaa?
Jotkut palveluntuottajat ovat linjanneet, että ne eivät käytä
ulkomaisia luomutuotteita. Minusta olisi järkevää siirtymäajalla lisätä
niitäkin, jotta kotimainen lähiluomuruuan markkina ehtii kehittyä.
Ongelmat ovat kyllä tiedossa ja ne johtuvat siitä, että luomutuotanto romahduttaa sadot, kuten
satotilastot kertovat.
Mutta että nyt lobataan jo ulkomaista teholuomuakin, niin kyllä sen pitäisi vetää suomalaisen luomutuottajan hymy aika ikävään fiilikseen, sillä jos kaupungit totutetaan todella halpaan ulkomaiseen teholuomuun, niin eivät ne koskaan suostu kalliiseen kotimaiseen palaamaan.
Miksi ihmeessä julkisen sektorin pitäisi luoda kysyntää? Etenkin jos koko ajattelu on täysin kilpailua vääristävältä pohjalta lähtevää?
Luomukeskustelu muistuttaa välillä keskustelua siitä onko
ilmastonmuutosta olemassa. Kuten ilmastokriitikoiden sanomiset, myös
luomun hyödyttömäksi ”todistavat” tutkimukset saavat laajasti
palstamillejä. Kuitenkin laaja yhteisymmärrys vallitsee siitä, että luonnonmukaisen viljelyn hyödyt ovat laajat: päästöjen vähentyminen vesistöihin, ilmastonmuutoksen torjunta, ruuan terveellisyys, maku ja turvallisuus.
Ja tässä sitten Mari Puoskari keksii täysin oman todellisuuden. Laaja yhteisymmärrys asiasta vallitsee vain siellä, jossa tosiasioilta suljetaan silmät ja hoetaan ennalta opeteltuja mantroja
Luonnonmukaisen viljelyn hyödyt eivät ole mitään noita väitteitä nähneetkään, vaan totuus on hyvin raaka luomun osalta.
Tosin aivan samoja väitteitä kuulee jossain homeopaattien pikkujouluissa, että nyt meillä on sangen voimakas yhteisymmärrys siitä, että homeopatia on vakavasti otettava tieteellinen menetelmä sairauksien parantamiseen.
Oxfordin tuore kokoomatutkimus kertoi, että juuri ilmastonmuutosta kiihdyttävien kasvihuonepäästöjen osuus on luomussa jopa suurempi kuin tavanomaisessa tuotannossa, kiitos luomun surkeiden satojen.
Mutta luomuväki osaa todella luontevasti
sulkea silmänsä tosiasioilta ja vääntää tilalle oman todellisuuden, jonka omituisia väitteitä sitten hoetaan hokemasta päästyä.
Päästöjen vähentyminen vesistöihin on myös yksi luomumyytti, joka tarkoittaa sitä, että hehtaaria kohti laskettuna päästöt ovat pienemmät, tietenkin, koska luomun sadot ovat surkeat, mutta jos Mari Puoskari syö vaikkapa puuroa 100 grammaa aamupalalla ja hän söi niin tavanomaisena puurona ja aikoo syödä saman määrän myös luomuversiona, niin luomupa tässä tapauksessa tuottaa jopa suuremmat päästöt, kun laskemme per tuotettu kilo.
Sitten jos Mari Puoskari söi tavanomaisena puuroa kyseiset 100 grammaa, mutta luomupuuroa vain 40-50 grammaa, hänen toimintansa voi laskea päästöjä.
Stanfordin tuore kokoomatutkimus kertoi, että terveellisyydestä on turha puhua.
Maku on havaittu niin, että sokkotesteissä kuluttajat eivät tunnista luomun makua.
Euroopassa oli käynnissä suuri makutesti vuodesta 2007, kun satojatuhansia tonneja tavanomaisia tuotteita myytiin luomuna, eikä yksikään kuluttaja huomannut yhtään mitään. Usein sokkotesteissä käy niin, että testaajat luulevat parhaimman makuisen olevan luomua, vaikka se onkin tavanomaista.
Sitten jos kuluttajalle on annettu kaksi täysin identtistä tuotetta ja toisen on sanottu olevan luomua, he maistavat sen paremman makuiseksi, mutta kannattaako tästä maksaa useita miljoonia vuodessa meidän kaikkien yhteisiä rahoja?
Turvallisuus? No jokainen joka luki uutiset eräistä saksalaisista luomuiduista toissa kesänä, niin voisi kertoa, että eipä se luomu ole mikään tae mistään turvallisuudesta, vaan samat lait pätevät myös luomun puolella.
Mälmössä yksi kantavista ajatuksista on tehdä kestävien valintojen
tekeminen helpoksi kaupunkilaisille. Malmö onkin linjannut, että vuonna 2015 julkisessa ruokailussa 100 % raaka-aineista on luomua, ilmastoystävällistä ja eettisesti sertifioitua.
Jos jokin kaupunki jossain linjaa jotain utopistista, niin miksi sen pitäisi meillä olla mikään yllyke yhtään mihinkään?
Malmön on hyvä linjata ihan mitä tahansa, mutta toteutuuko se ja mitä se tulee maksamaan ja keneltä se raha on sitten pois, olisi myös hauska tietää. Pistetäänkö sielläkin lapset entistä suurempiin ryhmiin ja vanhuksilta vähennetään hoitajia, jotta saadaan jokin ideologia läpi vai miten se rahoitetaan?
Tähän Mari Puoskari ei tietenkään ota mitään kantaa, vaikka se olisi ehkä se oleellisin kysymys.
Miten Helsinki sitten pääsee tavoitteeseensa?
Tavoitteen vastukstajat vetoavat korkeisiin kustannuksiin. Opin
seminaarissa, että luomuruokatavoitteeseen voidaan päästä myös
muokkaamalla ruokalistoja ja reseptejä. Tällöin aterian kustannukset
eivät välttämättä nouse merkittävästi. Toivoisin, että Palmialla ja
muilla palveluntuottajilla löytyisi intoa ja innovatiivisuutta keksiä
uusia ratkaisuja. Mutta toki lisärahoitustakin tarvitaan.
Sanahelinää poliittiselta lobbarilta, sillä taaskaan ei mitään konkreettista. Kaupassa luomu maksaa käsittämättömästi enemmän, niin miten ihmeessä tuo Puoskarinkin kuulema luomun taikatemppu tehdään?
Keittäjä sanoo zimzalabim ja luomuperuna pyörähtää taikahatusta kattilaan, vai miten luomu korkea hinta saadaan alas?
Vai tehdäänkö niin kuten kuntataloudessa on tapana, että vasen käsi tekee jotain ja oikea jotain, ja kumpikaan käsi ei tiedä mitään toistensa touhuista. Eli niin, että annamme vasemmalla kädellä luomutuottajalle lisää tukea, joka viedään oikean käden taskusta ja sitten oikea käsi ottaa vastaan halvempaa luomua, koska ei tiedä, että rahat on otettu omasta taskusta.
Näin näppärästi saadaan hinta näyttämään halvemmalta, mutta onko se sitä tosiasiassa?
Tai jos lautaselle pistetään ruokaa 50 % vähemmän, niin tokihan kustannukset pysyvät samana, mutta voi olla, että se kauhea ja kamala ylikansallinen ruokajätti sitten hyötyy sitäkin enemmän, kun lapset ovat lähikaupan jonossa ostamassa sipsejä, karkkipusseja ja energiajuomia, vai onko se koko touhun tarkoitus?
Jos homma tehdään kuitenkin lisärahoituksella, niin voisiko Mari Puoskari kertoa jotain konkreettista siitä, että keneltä se raha sitten otetaan?
Olen saanut paljon hyvää palautetta luomuruuan lisäämisestä
varhaiskasvatuksessa. Olen itse päiväkoti-ikäisen äitinä sitä mieltä,
että luomuruoka on suorastaan kirkastanut päiväkotien brändiä.
Kukapa meistä ei olisi huolissaan lastensa ruokailusta? Minusta on
aivan välttämätöntä, että 50 % tavoitteesta pidetään kiinni.
No voi hellanlettas sentään. Entäpä jos sinne olisi palkattu 400 000 eurolla lisää ohjaajia, niin olisiko brändi kenties voinut kirkastua vielä enemmän tai jos sillä rahalla olisi pidetty muutama sivummalla oleva päiväkoti auki?
Vai koettaako Mari Puoskari tehdä taas poliittisen taikatempun, jolla ikävät päätökset saadaan taka-alalle, kun huomio siirretään johonkin jonninjoutavaan puuhasteluun, jota pieni muodikas trendiporukka harrastaa?
Minusta käsittämätöntä diipadaapa-hurskastelua puhua jostain luumuruuan päiväkotien brändiä kirkastavasta vaikutuksesta aikana, jolloin päiväkoteja on lakkautettu, lapsilta viedään harrastetiloja ja mahdollisuuksia sieltä sun täältä ja ryhmäkokoja suurennettu kaikkialla!
