Ökyruokaa rikkaille

Nyt on luomun ystävillä kulta-ajat, kun vihdoin on tullut luomubroileria kauppoihin. Tuotteesta vastaa Pouttu ja ilman mitään positiivisia mielikuvia tuote on nimetty Onni luomu broileri.

Pouttu Onni Luomu broileri 80g

 

Kun hipistelin pakkausta kaupassa, paketin sisällä oli kokonaista 7 (seitsemän) ohkaista luomusiivua onnellista luomubroileria ja hintaa oli tälle huikealle seitsemän viipaleen ja 80 gramman paketille lätkäisty viisi senttiä vajaa kolme euroa, eli 2.95.

Toisaalta tuote on täysin yleisessä luomulinjassa niin tuotannon kuin prosessoitujen luomutuotteiden kanssa. Kun maanviljelijä siirtyy luomuun, hänen tuottamansa tuotteen sato tipahtaa jopa 60 %, mutta se korvataan sillä, että tuotteen hinta nousee kaupassa 100 %.

Luomubroilerin päälle saa vielä kolmea lisäainetta, niin mitenköhän menee lisäainekammoisten ruokahysteerikkojen kauppakasseihin, vai ovatko luomun lisäaineet jotenkin vähemmän lisäaineita kuin muut lisäaineet, mutta prosessoitu ruoka on prosessoitua ruokaa, olipa sillä mikä etuliite tahansa.

Hetken pakettia näplättyäni omaan kauppakoriin livahti kilpailijan 150 grammaa savustettua kalkkunaa, myöskin kolmella lisäaineella varustettuna, mutta hintaa oli saatu huomattavasti vähemmän kuin 80 gramman luomutuotteeseen.

Mutta mikäli en väärin arvaa, kun menen katsomaan tuotetta sen viimeisenä myyntipäivänä, on hyllyssä niitä jäljellä noin 98 % tämän päivän määrästä ja jokaisessa tuotteessa on oranssi "-30 % alennusta kassalla" -tarra. Mutta kallis se on silloinkin.

Luomuhuumoria Beverly Hillsin kukkuloilta

Pieni välikevennys ainaisen marmattamisen sijaan:

Beverly Hillsin täydellinen nainen pesi kanaa saippualla

 

- Voisin ihan hyvin pestä vihannekset saippualla. Sitä varteen myydään omaa pesuainettakin.

- Käytit käsisaippuaa! Lisa muistutti.

Adrienne puolustautui kanan pesuaineen olleen antibakteerista luomusaippuaa.

Antibakteerista luomusaippuaa? Anna mun kaikki kestää!

Ruokahysteerikot niittävät satoa?

Tässäpä uutinen heille, joiden mielestä on järkevää levittää ruokahysterioita, kauhistella lisäaineita, sekä motkottaa kovaan ääneen kaikkialla, etenkin kotona, vaikkapa kouluruuan tasosta:

Näin vähän oppilaat oikeasti syövät koulussa: katso kuvat!

 

 Nykynuorilla on paljon syömishäiriöitä.

Joita trendikkäät ja tiedostavat vanhemmat voivat sattumoisin äärettömän helposti ruokkia omalla käytöksellään.

Vanhemmille tieto, että lapselle ei koulussa ruoka kelpaa, tuli enemmän tai vähemmän yllätyksenä.

Kouluruuan ja ylipäätään hyvän ravitsemuksen arvostamisessa koti on avainasemassa, kouluterveydenhoitajat sanovat.

Kannattaisi siis kysellä, söikö lapsi koulussa ja maisuiko ruoka. Ja pitäisi muistuttaa, koulussa ruokailu on tärkeää.

Entäpä kun siellä kotona on tiedostava luomuäiti, joka kovaan ääneen kauhistelee kouluruuan lisäaineita, tavanomaisen viljelyn kasvinsuojelua ja kylvää jälkikasvunsa pelkoja täyteen aivan syyttä suotta?

Osmo Rauhala vauhdissa Hesarissa

Helsingin Sanomat uutisoi kiihkottomasti ja asiallisesti luomusta muutama päivä sitten.

No tämän päivän Hesarin yleisönosasto tarjosi sitten luomuvastineen, josta tuttuun tapaan vastasi kuvataiteilija Osmo Rauhala ja sen voitte taas lukea maksumuurin takaa täältä:

Luomun eduista on tutkimustietoa

 

Päin­vas­toin kuin Mat­ti Tyy­nys­nie­mi väit­tää (HS Ta­lous 3. 2.), luo­mu­ruuan ja te­ho­tuo­te­tun ra­vin­non erois­ta ja vai­ku­tuk­sis­ta ym­pä­ris­töön ja ih­mis­ten ter­vey­teen on näyt­töä.

Arvoisa Osmo Rauhala, sitä näyttöä ei ole ja kun tarkastelemme kirjoitustasi hieman tarkemmin, lukijat sen kenties tulevat huomaamaan.

Tuo­re esi­merk­ki on EU:n esi­tys kiel­tää Suo­mes­sa­kin käy­tös­sä ole­via tor­jun­ta-ai­nei­ta nii­den ai­heut­ta­mien maail­man­laa­juis­ten me­hi­läis­kuo­le­mien vuok­si. Myös län­si­mais­ten mies­ten siit­tiö­ka­don yh­dek­si syyk­si epäil­lään ra­vin­nos­ta saa­tu­ja jää­miä.

Ja nyt sitä luomuväen mielikuvahuttua alkaa sitten tulla tuutin täydeltä ja tämän Osmo Rauhala kyllä osaa.

EU:ssa on todellakin olemassa tällainen selvitys käynnissä, mutta ennen kuin meillä on faktoja asiasta, Osmo Rauhala voi kaikessa rauhassa pitää peukalonsa pystyssä ja toivoa parasta. Osmo Rauhala myös unohtaa että sperman heikkenemisestä epäillään vähän sitä sun tätä ja uusimpana ehdokkaana on TV.

Miksi Osmo Rauhala ei epäile, että luomutuotannon sallimat myrkyt voisivat heikentää miehen spermaa, kun ne on tieteellisissä tutkimuksissa havaittu luonnolle jopa synteettisiä myrkkyjä vaarallisemmiksi!

Osmo Rauhala, nyt hieman rotia aika yksipuoliseen näkemykseesi, joka tosin on linjassa luomuväen mielikuvamainonnon kanssa!

Yh­dys­val­lois­sa tor­jun­ta-ai­neet on tut­ki­muk­sis­sa kyt­ket­ty mo­niin sai­rauk­siin ku­ten syö­pään, he­del­mät­tö­myy­teen, op­pi­mis­häi­riöi­hin, ast­maan ja al­ler­gioi­hin. Tut­ki­muk­sia ovat teh­neet muun muas­sa ar­vos­te­tut John Hop­kin­sin ja Har­var­din ylio­pis­tot.

Saman aiheuttaa aivan jokainen kemikaali suurina annoksina, aivan vedestä lähtien. Luomuväki osaa erittäin taitavasti leikata tutkimuksesta rusinat, eli sen kohdan, jossa jonkin kemikaalin on havaittu aiheuttavan kaikkea mahdollista, mutta sitten lause leikataan sopivasti siitä kohdasta poikki, jossa sen sairastumisen riskit selvitetään ja esimerkiksi teoreettiseen sairastumiseen tarvittavan altistusten määrä.

Jälleen kerran pitäisi Osmo Rauhalalta kysyä niistä luomun sallimista myrkyistä, että miksi hän ei ole niistä huolissaan, vaikka niillä on havaittu samoja haittoja, jopa huomattavasti pienemmillä altistuksillä!

Esimerkiksi luomun sallima luonnon pyretriini on hyvin herkistävä aine, joka aiheuttaa astmaa, allergioita ja ties mitä, sekä tappaa kaiken elollisen ruiskutusalueeltaan, mutta sen synteettisestä versiosta on allergeenit sekä muut ärsyttävyydet puhdistettu ja niistä on jopa saatu suhteellisen turvallisia haittahyönteisten luonnollisille vihollisille.

Mutta koska Osmo Rauhalan retoriikka perustuu sille harhaiselle käsitykselle, että kaikki luonnosta tuleva on hyvää ja laboratoriosta tuleva on pahaa, niin hän ei kykene näkemään luomun ongelmia missään kohdassa.

Vuon­na 2010 jul­kais­tu val­tion ra­hoit­ta­ma Pre­si­dent Can­cer Pa­nel Re­port, laa­ja ja kym­me­nen vuot­ta kes­tä­nyt sel­vi­tys, lis­taa tor­jun­ta- ja li­sä­ai­neet mer­kit­tä­väk­si ris­kik­si sai­ras­tua syö­pään. Luo­mu­tuo­tan­nos­sa nä­mä ai­neet on ka­te­go­ri­ses­ti kiel­let­ty ei­kä jää­miä syn­ny.

Tämäkin raportti olisi taas hauska nähdä ja etenkin se, että mitä siellä oikeasti sanottiin. Ja taas unohdetaan luomun sallimat kemikaalit ja niiden osuus riskiin.

Meil­lä vii­ta­taan usein yh­teen brit­ti­sel­vi­tyk­seen, jos­sa ei ha­vait­tu ero­ja te­ho­kas­va­te­tun ja luo­mu­ruuan si­säl­lös­sä.

Heh. Osmo Rauhalan mielikuvituksessa yhdysvaltalaisen Stanfordin yliopiston laaja systemaattinen kirjallisuuskatsaus onkin muuttunut yhdeksi brittiselvitykseksi.

No taiteilija ei voi kaikkea tietää ja ensimmäiseksi Osmo Rauhalan kannattaisi perehtyä siihen, mitä tiedemaailmassa tarkoittaa systemaattinen kirjallisuuskatsaus.

Syy on tut­ki­muk­sen läh­tö­koh­ta, jon­ka mu­kai­ses­ti ver­tai­lua myrk­ky­jää­mien ja vi­ta­mii­ni­pi­toi­suuk­sien osal­ta ei lain­kaan teh­ty kiis­tat­to­man näy­tön puut­tee­seen ve­do­ten.

Osmo rauhala unohti taas sen, että vaikka hän itse rivi toisensa perään koettaa vakuuttaa lukijoita siitä, että luomutuotanto ei käytä mitään vaarallista, niin tutkimushan sai selville, että riski altistua torjunta-aineiden jäämille on hiukan pienempi luomua suosimalla. Se ei suinkaan tullut siihen tulokseen, että luomu on puhdasta ja mitään ylimääräistä siitä ei löydy.

Myrk­ky­jen tuot­ta­jat ve­täy­ty­vät usein tä­män kä­sit­teen taak­se. Tu­pak­ka­teol­li­suus on­nis­tui vii­vyt­tä­mään tu­pa­koin­nin hait­to­jen lail­lis­ta to­tea­mis­ta kol­me vuo­si­kym­men­tä täl­lä sa­mal­la pe­rus­teel­la.

Osmo Rauhala voisi tietenkin myös sanoa, että nyt ne samat tupakkafirmat valmistavat luomusavukkeita terveystietoisten luomukuluttajien riemuksi ja koettavat saada luomun mielikuvat siirrettyä myös tähän savuiseen syöpäkääryleeseen. Mutta vuosikymmenien takaisia tupakkateollisuuden metkuja silloisessa lainsäädännössä on aivan turha vetää esiin nyt ja tuo on hieman huonoa perustelua yhtään mihinkään. Lähes natsikortin veroinen suoritus.

Myös­kään ke­mi­kaa­lien yh­teis­vai­ku­tus­ta ei juu­ri ole sel­vi­tet­ty, vaik­ka mo­nen ai­neen hait­to­jen on ha­vait­tu li­sään­ty­vän al­tis­tut­taes­sa useam­mal­le ke­mi­kaa­lil­le yh­tä ai­kaa. Näin ta­pah­tuu esi­mer­kik­si sil­loin, kun eri tor­jun­ta-ai­ne­jää­mät koh­taa­vat ruuan li­säai­neet.

Ja tämäkään ei siis koskea luomua ja sen kemikaaleja, vaan jokin jumala yms pitää ne yhteisvaikutukset poissa, vai mikä logiikka tässä on taas takana?

Suo­mes­sa ve­sis­töt re­he­vöi­tyi­vät maa­ta­lous­ke­mi­kaa­lien käy­tön kas­vaes­sa. 

Karjan lanta on myös "maatalouskemikaalia", kun se levitetään lannoitteena pellolle.

Maa- ja elin­tar­vi­ke­ta­lou­den tut­ki­mus­kes­kuk­sen MTT:n te­ke­mät tut­ki­muk­set osoit­ta­vat luo­mu­pel­to­jen va­lu­mien voi­van ol­la pie­nem­piä se­kä heh­taa­ril­la las­ket­tu­na et­tä ki­loa koh­ti mi­tat­tu­na.

 No entäs se toinen puoli, mikä Hesarissakin mainittiin, eli että jokin toinen tutkimus on päässyt toiseen tulokseen, eli valumat voivat olla myös suurempia?

Miksi luomuväki ei kykene hyväksymään sitä tosiasiaa, että tulokset ovat ristiriitaisia, eli valumat voivat olla suurempia tai pienempiä, jotka riippuvat monista eri asioista.

Luomu ei ole mikään oikotie onneen, eikä yhtään mihinkään.

Sa­maan tu­lok­seen pää­tyi Yh­dys­val­tain tun­ne­tuim­piin yli­opis­toi­hin kuu­lu­van Cor­nel­lin 30-vuo­ti­nen tut­ki­mus. Se to­te­si myös, et­tä sa­dot säi­ly­vät hy­vi­nä luo­mus­sa. Ruot­sin val­tion koe­ti­lal­la ver­tail­tiin te­ho- ja luo­mu­sa­to­ja vii­si­tois­ta vuot­ta. Mo­lem­mat tuot­ti­vat lä­hes sa­man ver­ran.

Osmo Rauhala voisi kysyä itseltään, että millaista on sellainen tiede, jonka tuloksia ei kukaan pysty toistamaan? Onhan ne kieltämättä hienoja tuloksia siellä koetilalla, mutta mitä ihmeen virkaa niillä on, jos viljelijä missään päin maailmaa ei pysty niitä tuloksia toistamaan käytännön viljelyssä?

Käytännön elämää seuraavasta linkistä, joka ei valitettavasti tue ollenkaan Osmon mainitsemia tieteellisiä tutkimuksia ja silloin pitää melkein todeta, että mahtaako se tiede olla jonkinlaista roskatiedettä:

LUOMUSATOTILASTO

Noita kun vertaa seuraaviin, niin on se luomun osalta aika karua luettavaa:

SATOTILASTOT TAVANOMAINEN VILJELY

Joten olisi hauska kuulla Osmon versio, että miksi tieteellisen tutkimuksen tuottama tieto luomun uskomattoman hyvistä sadoista ei koskaan toteudu käytännössä?

Tiedän kyllä vaikkapa lääketieten puolelta, että mitä se tarkoittaa, jos lääke parantaa laboratorion koeputkessa kaikki sairaudet, mutta todelliselta potilaalta ei ensimmäistäkään!

YK:n ruo­ka­oh­jel­man te­ke­mis­sä kent­tä­ko­keis­sa yli 50 ke­hi­tys­maas­sa to­det­tiin sa­to­jen kas­va­neen 80 pro­sent­tia, kun siir­ryt­tiin luo­mu­vil­je­lyyn.

Ja tämä vertailu on todettu humpuukiksi, josta voitte lukea vaikkapa täältä:

Onko luomuruoka todella meille niin hyvää kuin annetaan ymmärtää?

 

Keväällä runsaasti huomiota sai YK:n raportti, jonka mukaan luomuviljely voisi jopa tuplata sadon monissa köyhimmissä maissa. Lähes 60 maassa toteutetuissa ekoviljelyprojekteissa huomattiin, että sadot kasvoivat tuntuvasti, kun viljelijät ryhtyivät käyttämään luonnonmukaisia keinoja maaperän muokkaukseen ja tuholaisten torjuntaan.

 MTT:n Jyrki Niemi tyrmää raportin ideologisena haihatteluna. Hän kertoo, että tutkimuksessa vertailukohtana olivat hyvin alkeellinen ja ilman lannoitusta tapahtunut tavanomainen viljely ja hyvin kehittynyt luomuviljely.

 ”Tutkimusta on tulkittu niin, että luomu tuottaisi parempia satoja kuin tavallinen viljely. Se ei pidä paikkaansa.”

Tämänkin Osmo Rauhala varmasti tietää, mutta jostain syystä hänellä on intressejä levittää omaa urbaania legendaansa jutusta toiseen.

Tyy­nys­nie­mi myön­tää saa­neen­sa luo­mun eduis­ta hen­keä sal­paa­van mää­rän tut­ki­mus­tu­lok­sia Hel­sin­gin ylio­pis­tos­ta, mut­ta kuit­taa ne pa­ril­la lau­seel­la. Hän tu­keu­tuu muu­ta­man lai­tok­sen edus­ta­jan lau­sun­toi­hin pää­tel­les­sään, et­tei näyt­töä erois­ta syn­ny.

Niinpä niin, että ne olivat tyyliä "testiryhmä erotti luomun maun vehnästä". Ne olivat kuitenkin lähettäjänsäkin mukaan viitteitä ja ne viitteet on kyllä käyty läpi useissa systemaattisissa kirjallisuuskatsauksissa, jotka ovat kertoneet, että eroja luomun hyödyksi ei ole.

Niissä kirjallisuuskatsauksissa on käyty läpi satoja tutkimuksia luomusta ja lopputulokset ovat hyvin karuja, eli että lähes kaikki tutkimukset olivat hyvin huonoa tiedettä, eikä niitä tuloksia voi pitää tieteenä alkuunkaan, josta postasin jo aiemmin ja kerratkaa täältä ja täältä.

Ne tutkimukset, jotka täyttivät hyvän tieteen tekemisen merkit, eivät löytäneet luomusta yhtään mitään etuja, mutta Osmo Rauhalan mielestä luomun puolesta ei nyt ole niin väliä tieteen laadusta, kunhan vain markkinat pyörivät ja rahaa tulee!

Maa­lais­jär­jen käyt­tö on sal­lit­tua. Jos pel­toon ja ih­mis­ke­hoon ei lai­te­ta kiis­tan­alai­sia ke­mi­kaa­le­ja lain­kaan, ei kai niis­tä voi syn­tyä hait­to­ja­kaan?

Maalaisjärki on hyvin huono isäntä ja vielä huonompi renki. Jos me ajattelemme maalaisjärjellä, niin Maapallo on kaiken keskus ja Aurinko kiertää maata, sillä jos unohdamme tieteen selvitykset ja keskitymme vain arkijärjen tuottamiin havaintoihin, niin näin on aivan kiistatta.

Lisäksi Osmo Rauhala unohtaa tyystin sellaisia pieniä tosiasioita, että kasvinsuojeluaineet ovat nitistäneet sellaisia kasveja riivaavia tauteja ja kasvihomeita, jotka vain pieni hetki sitten sairastuttivat, usein jopa vakavasti, tuhansittain ihmisiä ympäri maailmaa.

Kasvisuojeluaineille altistumisen mahdolliset haitat ovat kuitenkin hyvin pieniä verrattuina luonnon keksimiin haittoihin, joita vaikkapa monet homeet viljelykasveissa meille tarjoavat. Viljelykasvien luonnolliset taudit/homeet voivat aiheuttaa nopean maksavaurion ja jopa kuoleman hyvin pieninä pitoisuuksina, mutta "luonto on ihana/kaunis/lempeä/" -retoriikkaan taipuvaiset uskovaiset eivät näitä tosiasioita pysty sulattamaan ensinkään.


Ja taas Osmo Rauhala unohtaa tyystin kaikki luomun sallimat kemikaalit!

 

 

Professori: luomu on valtava kaupallinen huijaus

Mark Lynas aiheutti valtavan vyöryn ilmoittamalla nöyränä, että hänen luomumyönteisyytensä ja geenimuunteluvastaisuutensa on perustunut taikauskoon ja muiden luomiin mielikuviin, eikä suinkaan tosiasioihin ja nyt asiasta on alkanut keskustelu laajalla rintamalla hänen vanavedessään:

Professor Nina Fedoroff, Chair of the AAAS board – Q&A on GMOs

 

Professori Nina Fedoroff on ansioitunut, eturivin geneetikko maailmassa tällä hetkellä, sekä mm. Euroopan tiedeakatemian jäsen ja hän kertoi ajatuksiaan paljon vastustetusta geenimuuntelusta, sekä sivuten myöskin luomutuotantoa.

Noin 10 vuotta sitten Nina Federoff aiheutti suunnatonta kiukkua geenimuuntelun vastustajissa, kun hän kertoi suurelle yleisölle geenimuuntelusta kansantajuisesti ja veti monta mattoa tosiasioista perustamattomien geenimuuntelun vastustajien alta. Hänen kuuluisimpia lausahduksiaan tuolloin oli, että esimerkiksi nykyinen maissi on vain GM-versio teosintistä ja sen jälkeen alkoikin kiihkeä keskustelu ja etenkin saivartelu geenimuuntelun vastustajien leirissä siitä, mikä on geenimuuntelua ja mikä ei ole.

Keskustelu on yhtä tieteellistä kuin nk. älykkään suunnittelun (intelligent design) kannattajien saivartelu siitä, mikä on evoluutioteorian mukaista lajin sisäistä muuntelua joka johtaa uusiin lajeihin ja mikä ei ole.

Koska otsikkoni oli "Luomu on valtava kaupallinen huijaus", niin otetaanpa tähän postaukseen mukaan toinen uutinen, joka todistaa samaa tarinaa. Esimerkki tulee jälleen Yhdysvalloista, jossa jyllää Whole Foods Market, tuo kaikki luomun pienmyymälät tappanut jättiläinen, jota toivotaan myös Suomeen nostamaan luomun myynti uusiin ennätyksiin:

Exposed: How Whole Foods and the Biggest Organic Foods Distributor Are Screwing Workers

 

Kuinka Whole Foods ja luomun suurimmat jakelijat (tukkumyyjät) huijaavat työntekijöitä.

Whole Foods Market (WFM) CEO John Mackey has done a brilliant job of creating the illusion that his empire is all about abundance, bounty and the good life. But there’s nothing bountiful or good about the way the second-largest non-unionized food retailer exploits workers.

Whole Foods Marketin toimitusjohtaja John Mackey on tehnyt loistavaa työtä luodessaan illuusion siitä, että hänen imperiumissaan on kyse hyvinvoinnista, anteliaisuudesta ja hyvästä elämästä. Mutta mitään anteliaisuutta tai hyvää tapaa ei huomaa siinä, kuinka toiseksi suurin ei-ammattiliittoon kuuluva ruokakauppias hyväksikäyttää työntekijöitään.

Joten luomun illuusio alkaa rapista kaikkialla, koko sektorin leveydellä ja miksi ihmeessä Suomen valtion pitää tukea tällaista suuryritysten raakaa bisnestä, että siitä tulisi vielä suurempaa?

Kun kaikki mielikuvat ja söpöt pikku porsaat karsitaan luomusta pois, jäljelle jää vain valtava kaupallinen huijaus.

Pitää muistaa, että on olemassa kaksi eri luomua, joista toinen on mielikuvien luomu, jolla ei ole mitään tekemistä kauppoihin toimitettavan luomun kanssa ja toinen on todellinen luomu, joka tuottaa sen luomun kauppaan.

Mielikuvien luomu on se luomu, jota esimerkiksi luomuliitot koettavat pitää yllä, eli siinä sympaattinen luomun pientuottaja kulkee pellollaan heinänkorsi suussa ja hänen lapsensa keksivät possuille hauskoja nimiä. Eläimet kirmaavat vapaina laitumella lapset perässään, mutta ei sieltä tilalta kauppoihin juuri mitään myytävää tule.

Sitten on toinen luomu, eli se puoli, joka tuottaa sen luomun kauppoihin, joka on teollista maataloutta koneineen, tuhansien neliöiden tuotantotiloineen, satojen hehtaarien peltoineen ja joka koettaa luomusääntöjä edes jotenkin noudattamalla tuottaa teollisen maatalouden keinoin sen ruuan kauppaan, siinä tosin hyvin vaihtelevasti onnistuen.

Aito Ruokakauppa nurin Turussa

Uutiset luomun pienmyymälöiden surkeasta tilasta jatkuvat, sillä Aito Ruokakaupan facebook-sivulla oli sunnuntaina seuraava ilmoitus:

Aito Ruokakaupan toiminta nykymuodossaan päättyy. Asiakkaita on käynyt kohtuullisesti, mutta ei kuitenkaan riittävästi, jotta toiminta olisi ollut kannattavaa. Myymme tulevalla viikolla pois koko nykyisen varastomme. Kaikki tuotteet -20 - 60%:n alennuksella. Nyt kannaattaa tulla hakemaan hyviä tuotteita edullisin hinnoin! Kauppamme palvelee Kaarinan Krossissa normaalisti arkisin klo 10-18 niin kauan kuin tavaraa riittää. Ovemme sulkeutuvat kuitenkin viimeistään tulevan viikon lopussa.

TS: Suomalaiset vakuuttavat ostavansa luomua - luomukaupat menevät nurin

 

 Suuri on kaunista, myös luomussa. Pieni kivijalkamyymälä ei pärjää, mutta iso marketti kyllä. Pientuottaja kitkuttelee jotenkin, mutta teollisen maatalouden periaatteet omaksunut tekee hyvää tiliä jopa luomun avulla. Tosin sadossa jäädään reippasti, mutta kun tulos perustuu vielä tänä päivänä myös maataloustukiin, ei sadolla ole niin väliä.

Luomun suosion todellisuudesta tämä kuitenkin kertoo hyvin. Gallupeissa on helppo kertoa olevansa trendikäs ihminen, mutta kun se trendikkyys pitäisi elää käytännössä, alkaa mielikuvien eleganssi karista harteilta ja todellisuus kohdataan.

Luomu on Suomessa reilun prosentin bisnes, vaikka sosiaalista mediaa totena pitämällä myynnin luulisi olevan jo miljardeissa.

HS: Onko luomu oikeasti parempaa?

Aamun Helsingin Sanomat sisälsi laajan jutun luomusta, joten olkaapa hyvä, mutta muistakaa MAKSUMUURI, jos ette ole Hesarin verkkotilaajia.

Onko luomu oikeasti parempaa?

 

Pelastaako luomuruoka ympäristön ja ihmisten terveyden? Tutkimusta on lopulta vähän, selvää näyttöä luomun eduista vielä vähemmän.

Taloustoimittaja Matti Tyynysniemi on tehnyt hyvän jutun, joskin hieman aukkojakin on jäänyt ja moniin luomun kannalta kiusallisiin asioihin olisi voinut hieman vaikkapa Jukka Rajalan kanssa paneutua, mutta näin alkaa keskustelu luomusta ja siitä, miksi sitä ylipäänsä rahoitetaan niin voimakkaasti.

Koska minua kutsuu hiihtolatu tunneksi kauniin sään muodossa, en kommentoi artikkelia nyt, vaan palaan muokkaamaan tätä juttua paremmalla ajalla.

 

Luomukanaloiden luomuisuusaste USA:ssa

Piipahdin lueskelemassa Cornucopia Instituten sivustoa, joka toimii Yhdysvalloissa pientuottajia puolustavana "vahtikoirajärjestönä" ja silmiin osui lista luomukanaloista ja niiden luomuisuusasteesta, joka lista tietenkin koskee vain Yhdysvaltoja:

Organic Egg Scorecard

 

Nyt kun Euroopan ja Yhdysvaltojen luomuliitot löivät kättä päälle ja sopivat, että luomu kummallakin puolella Atlanttia tuotettuna on luomua kummalle puolelle tahansa tuotuna, niin taulukko kyllä tuo luomun taas aivan uuteen valoon, joka ei välttämättä ole kovin positiivinen.

Pikaisesti arvioin, että noin puolet Cornucopian selvittämistä luomukanaloista ei ole luomua nähnytkään, vaan ovat aivan tavallista teollista tuotantoa, tosin luomuleimalla sekä korkeammalla hinnalla varustettuna.

“1-egg” rating (0-1200): “ethically deficient - industrial organics/no meaningful outdoor access and/or none were open enough to participate.”
 
Brands with a “1-egg” rating are generally produced on industrial-scale egg operations that grant no meaningful outdoor ac- cess. “Outdoor access” on these operations generally means a covered concrete porch that is barely accessible to the chick- ens. Means of egress from the buildings are intentionally small to discourage birds from going outside, and make it possible for only a small percentage of birds to have “access” to the outdoors. No producers in this category were willing to participate in The Cornucopia Institute’s project, and none shared their production practices with Cornucopia researchers. This is disturbing to many organic consumers, since transparency has always been viewed as a hallmark of the organic food movement.

Nimet tosin ovat hienoja niilläkin tiloilla, jotka salamyhkäistä epäluomua tuottavat, vai mitä pitäisi sanoa näiden tilojen nimistä, jotka Cornucopian mukaan eivät oikein täytä luomustandardeja:

Barnstar Family Farms, Eggology, Tree of Life, Natural Directions, Nature's Promise  ja niin edelleen.

Myös suomalaisten luomukuluttajien kadehtima luomumyynnin jättiläinen Whole Foods on näköjään sotkeutunut epämääräiseen luomumunatuotantoon, kun hekin ovat oman tuotantolaitoksensa saaneet "yhden munan"  kategoriaan.

Mikä lienee tilanne Euroopassa?  Ehkäpä asiaa ei kukaan edes viitsi selvittää niin kauan kuin julkisivu on jotenkin kunnossa ja kuluttajien mielikuvat vastaavat mainoksia?

Tietenkin asian luulisi myös Euroopan luomuliittoja hiukan häiritsevän juuri sen takia, että ovat hyväksyneet USA:n luomun vastaavan omia luomuarvojaan, vai oliko sopimuksen syynä kenties vain ja ainoastaan raha, jota tarjoutuu kun markkinat laajenivat räjähdysmäisesti?

 

 

Luomukaupassa asiakas on aina väärässä

Hämeen Sanomissa oli hyvä luomuun vihkiytyneiden ajattelua kuvaava kolumni, jonka sisältö tosin on luomulakon lukijoille jo tuttu, mutta onneksi tietoisuus luomun takana olevasta logiikasta alkaa paljastua laajemminkin:

Luomukaupassa asiakas on väärässä

 

Heti alkuun voimme palauttaa mieliin sen, mitä mieltä Luomukauppa Eat&Joyn Aki Arjola on meistä kuluttajista ja näin hän virkkoi viime elokuussa:

Häpeä, sinä vätysmäinen kuluttaja!

Tällaisia me olemme, luomukauppiaan ja luomualan mielestä! Asiakas on aina väärässä, mutta nytpä Hämeen Sanomiin:

Luomu sisältää paljon sanoja ja vähän liikevaihtoa. Luomun markkinaosuus on noin prosentti.

Miten menikään se sananlasku tyhjistä tynnyreistä? Luomuväki ei ehkä ole aivan ymmärtänyt sen sisältöä? Ehkä reilun prosentin markkinaosuudella voisi vielä hieman hillitä sitä äänenpainoa, jolla meitä luomuun sotkeutumattomia syyllistetään!

Luomukauppiaat ihmettelevät, miksi kuluttajat vertaavat pienen kaupan luomua markettien tavallisiin tuotteisiin. Hinta on eri – ja hintamielikuva kauppiaiden mielestä väärä.

Yksi kauppias sanailee, että "suurten ketjujen halpa tarjonta vääristää kuluttajien hintakäsitystä".

Mitä tämä on suomeksi, sitä voi arvailla. Perimmäinen sanoma tulee kuitenkin selväksi. Kuluttaja on väärässä, kun hän ei ymmärrä ostaa luomutuotteita.

Väite ei ole missään mielessä uusi. Suomessa on suuri määrä ihmisiä, joiden tuotteita väärässä olevat tyhmät ja sokeat asiakkaat eivät ole ostaneet.

Jostain syystä luomun ostamattomuus vain pääsee otsikoihin ja ärsyttää sitä parempaa, tiedostavaa väkeä, jonka todistaa tiedostava sekä kulturelli, Sivumaku-blogia pitävä Jani Kinnunen:

Oletko tekopyhä kuluttaja?

 

Myös Pro-Luomun asiantuntija Päivi Rönni oli vakaasti sitä mieltä, että luomua ostamaton ihminen on laiska ja saamaton, kuten hän tosin hieman kauniimmin muotoili:

Asiantuntija: Näin kuluttajat aktivoidaan luomun ostoon

 

Jotta luomun myynti kasvaisi, pitää myös kuluttajien aktivoitua. Esimerkiksi marketissa käydessä ei kannata tarttua ensimmäiseen näkyvillä olevaan ruokaan, vaan etsiä sille luomuvaihtoehto.

 

– Kuluttajien tulisi suhtautua luomuun ennakkoluulottomammin

Lisäksi pitää nähdä sen verran vaivaa, että jaksaa hakea tuotteille luomuvastineen. 

 Taas uusimpaan kolumniin:

Luomupuolella kaikki on mahdollista.

Markkinataloudessa asiakas on aina oikeassa: hän ostaa tai jättää ostamatta. 

Jos luomumaailma ei tätä taivu ymmärtämään, ei alan tulevaisuus hyvältä näytä. Ei pelkästään siksi, ettei ketään saa syyllistää.

Miten myydä luomutuotetta jopa nelinkertaisella hinnalla normituotteeseen verrattuna, kun puolueettomissa makutesteissä luomu on menestynyt kiusallisen huonosti.

Kun se ei ole terveellisempää, ei ympäristölle parempaa, eikä edes maistu paremmalta, niin onneksi on vielä ne pienet runot, joita on rustailtu luomuperunoihin niiden valloittavan hulppeasta seikkailusta luomupellosta konkurssikypsään luomukauppaan, johon tosin vätysmäinen ja laiska kuluttaja ei saavu sitä tarinaa lukemaan perunaan kiinnitetystä vaaleanpunaisesta nauhasta, jonka viljelijän 5-vuotias tytär on omin kätösin askarrellut, kauppiaan mukaan.

 

Todelliset terveysriskit

Ylen uutinen todellisista ja kuvitelluista terveysriskeistä on niin mielenkiintoinen, että se kelpaa myös minulle ja herättikin heti paljon ajatuksia:

Väki vähättelee puunpolton terveysriskejä

 

Puolet suomalaisista pitää elintarvikkeiden lisäaineita suurena tai erittäin suurena riskinä terveydelle. Sen sijaan vain harva pitää puunpolton savuja suurena tai erittäin suurena terveyshaittana.

Miten ihmeessä puunpolton savu voisi olla terveysriski, kun ihmiset ovat polttaneet puuta jo kymmeniä tuhansia vuosia ja sehän on niin luonnollista ja luonnonmukaista, että ei paljoa luonnonmukaisempaa toimintaa voisi olla edes kuviteltavissa! Jo muinaiset Inkat polttivat uhrimenoissaan puuta, niin luulisi että puunpolton savun hengittäminen poistaisi ihmisestä kaikki vaivat ja sairaudet.

Mutta taas ihmisten mielikuvat ja totuus ovat hyvin kaukana toisistaan:

- Jos ajatellaan ulkoilman pienhiukkasia, jotka on tutkimusten valossa merkittävin tautikuormaa aiheuttava tekijä, niin ihmisten käsityksissä ne eivät nouse kärkeen, vaan sinne nousevat elintarvikkeiden lisäaineet.  

Sosiaali- ja terveysministeriön Seturi-hankkeen tilaston mukaan pienhiukkaset aiheuttavat Suomessa noin 1 800 kuolemantapausta vuosittain, monta kertaa enemmän kuin seuraavaksi pahimmat eli passiivinen tupakointi ja radon.

Ja niitä pienhiukkasia tulee ilmaan vaikkapa puuta poltettaessa.

Ajatellaanpa ruuan lisäaineita, niin ne eivät ole aiheuttaneet mitä luultavimmin yhtään kuolemaa, eikä edes sairastumista, vaan jos vertaamme aikaan ennen elintarvikkeiden lisäaineita, ne pelastavat tällä hetkellä tuhansia ja taas tuhansia ihmisiä niiltä huonolaatuisen ruuan ongelmilta, jotka tappoivat Suomessakin ihmisiä vielä 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolellakin runsain mitoin.

Mutta kun tämän päivän trendi on se, että on aivan yhdentekevää miten oikeellista sinun välittämäsi informaatio on, mutta kunhan levität sitä valtaisalla volyymilla ja huudat joka mediassa, saat opetuslapsia enemmän kuin Jeesus konsanaan.

Ongelmat ovat saman suuntaisia kuin vaikkapa 5000 vuotta sitten. Ihmiset pelkäsivät kaikkea sitä, mitä eivät kunnolla ymmärtäneet, eivätkä viitsineet tai osanneet vielä ottaa asioista selvää.

Kun pilviin syntyneet erimerkkiset staattiset sähkövaraukset purkaantuivat salamaniskuna ja se samainen sähkövarausten purkaantumisilmiö kuumensi ilman niin, että syntyi shokkiaalto, jonka ihminen havaitsi paukahduksena tai hieman kauempana jyrinänä, niin koska tietoa ei ollut, sitä metakkaa ja välkyntää pidettiin vaikkapa jumalan vihaisuuden osoituksena ja taas piti tappaa muutama eläin jumalia lepyttääkseen ja kappas vain, eläinten tappaminen auttoi, koska ukonilma meni pois.

Logiikka näillä nykyajan poppamiehillä ei ole muuttunut yhtään 5000 vuoden aikana. Asioista löydetään mitä ihmeellisimpiä syy-seuraussuhteita, joiden logiikkaa ymmärtääkseen joutuu joitain sieniä ehkä nauttimaan hyvässä seurassa.

Nyt nämä itseoppineet nettiajan poppamiehet, -naiset ja gurut ovat hieman samassa tilanteessa kuin ihmiset 5000 vuotta sitten. He eivät halua, taikka eivät osaa ottaa ympäröivästä todellisuudesta todellista selkoa, niin he alkavat keksiä sitä todellisuutta itse ja se näkyy siinä, että he hysteerisesti pelkäävät kaikkea mitä eivät ymmärrä, vähän kuin varhaiset ihmiset ukonilmaa.

Pahimpana terveysriskinä THL:n kyselyyn vastanneet pitivät elintarvikkeiden lisäaineita. Noin puolet vastasi, että lisäaineet ovat suuri tai erittäin suuri riski ihmisten terveydelle.

Tutkija Sari Ung-Lanki sanoo, ettei tulosta voida oikeastaan pitää yllätyksenä.

- Kun ajatellaan, miten paljon elintarvikkeiden lisäaineista ja ruokaan liittyvistä riskeistä viime aikoina on ollut  puhetta mediassa, niin siihen nähden se ei ole kovin yllättävää.

Ja kun siellä mediassa pääsee tänä päivänä ääneen kuka tahansa, jolla on riittävän kova ääni ja hieman itseluottamusta, niin näin siinä sitten käy.

Se, että joku hysteerinen hörheltäjä huutaa naistenlehdissä ääntään käheäksi vaikkapa ruuan lisäaineiden vaarallisuudesta, ei ikävä kyllä tee siitä viestistä vielä alkuunkaan totta.

Hesarissa Virpi Salmi kirjoitti hyvän kolumnin jo vuonna 2011 kyseisestä olemattomien asioiden hysterisoinnista:

Lisäainesekot, sekoilkaa lisää 

 

Lisäaineasia on tavallaan hyvä ja oikea: kukapa ei haluaisi, että meidän täysimetetyt, erityislahjakkaat luomupalleromme söisivät mahdollisimman hyvää ruokaa, joka on milloin lihaisaa, milloin kasvisvoittoista, milloin lähiruokaa, milloin sivistysmielessä monipuolisen kansainvälistä, riippuen keneltä kysytään. 

Mutta lisäaineista kohkaaminen on tällä hetkellä samalla järjen tasolla, jolla vanhempien konjakkipullon tyhjentäneeltä 13-vuotiaalta lähtee isosisaruksen mopo käsistä. Harkintaa ja faktaa on vähän, mutta luuloa ja oman näkemyksen erinomaisuutta sitäkin enemmän.

Faktoja on vähän, mutta meteliä sitäkin enemmän.

 

Ekokuluttamisella nostetaan omaa statusta

Nyt on sitten kotimaisella väitöskirjalla varmistettu se, mikä on ollut Luomulakon lukijoille tuttua jo muualta:

Ekokuluttamisella yritetään nostaa omaa statusta

 

Ekotuotteita, kuten luomua tai lähiruokaa ostamalla kuluttaja pyrkii nostamaan omaa statustaan, väittää ekokuluttamisesta väitöskirjaa tekevä Outi Lundahl (KM). Itsestä luodaan kuvaa vastuullisena, epäitsekkäänä, varakkaana tai trendikkäänä kuluttajana.

Tietenkin se kuva, joka halutaan antaa, perustuu siihen, että mitä mielikuvia kyseisistä tuotteista on luotu, eikä niinkään siihen, mitä ne tuotteet ovat todellisuudessa.

Kuten uusimmat tieteelliset tutkimukset kertoivat Stanfordista sekä Oxfordista, niin luomun hyödyt luonnolle sekä kuluttajalle ovat sangen pitkälle kuluttajan uskon ja mielikuvien varassa, ei niinkään todellisen tiedon.

Mutta sellaisia ne trendit tuppaavat olla. Ne perustuvat mielikuville ja kun mielikuva romahtaa, sekä trendi kuihtuu, äkkiäkös keksitään uusi.

Tässäpä aiheitta sivuava uutinen ja kun tämä saadaan otsikoihin, niin mitäpä tapahtuu:

Vaihtoehto lihaverolle

 

Vero ei auta luomua

 – Metaanipäästöjen käyttö laskuperusteena rankaisisi helposti myös luomutuotantoa, missä kasvihuonekaasupäästöt ovat usein tavanomaista tuotantoa suuremmat johtuen alhaisemmasta keskimääräisestä tuotostasosta ja sen seurauksena tarvittavasta suuremmasta peltopinta-alasta. 

Takaisin Ylen uutiseen:

Lundahlin mukaan statushakuisia kuluttajia on kahdenlaisia. Toisille ekotuotteisiin liittyvä ajatus vastuullisesta kuluttamisesta on läheinen ja tärkeä asia. Heidän statushakuisuutensa painottuu tiedollisiin asioihin eli he pyrkivät valistamaan muita.

Ja sitten olisi tärkeää, että se ajatus vastuullisesta kuluttamisesta perustuisi tiedettyihin tosiasioihin, eikä suinkaan median hakkaamiin iskulauseisiin. Sillä mikäli ns. tiedostavan kuluttajan ajatus omasta vastuullisesta käytöksestä ei perustu tosiasioihin, hän taitaa olla automaattisesti seuraavan ryhmän jäsen:

Toiset ekokuluttajat puolestaan lähtevät helposti mukaan ekotrendeihin, ja tätä kautta he näyttäytyvät muille trendikkäinä, varakkaina, koulutettuina ja empaattisina.

Mutta tämähän sanotaankin jo seuraavassa lausessa:

Kauppatieteiden maisterin Outi Lundahlin mukaan ekokuluttamisen statushakuisuus on yleistynyt. Esimerkiksi media antaa kuvan, että vastuullisuus on nyt todella trendikästä ja kaikkien pitäisi lähteä siihen mukaan.

Luomun ekologisuus perustuu lähinnä median rummuttamaan kuvaan, eikä suinkaan tieteellisiin tosiasioihin. Ei maatalous ole mitään jumaliin perustuvaa uskontoa, josta ei saa eksaktia dataa ulos, vaan kyllä se on aivan samalla tavoin tutkittavissa kuin mikä tahansa muukin konkreettinen asia, mutta nämä laajat kirjallisuuskatsaukset, joita ovat laatineet laadukkaat opinahjot, eivät jostain syystä kelpaa luomuliittojen sivuille kertomaan luomun todellisuudesta.

Esimerkiksi jos joku on luomutuote, se ei välttämättä takaa, että se olisi vastuullisempaa. Lisäksi ns. vastuullinen kuluttaminen helposti oikeuttaa ostamaan lisää, kun hankitaan kaikki ekotuotteet.

- Oikeasti vastuullisempaa voisikin olla se, että kulutetaan vähemmän ja vain sen verran, mikä on tarpeellista, Lundahl sanoo.

- Lähellä tuotettu luomu on varmasti ekologisempaa, mutta sitten voidaan joitakin luomutuotteita tuoda tosi kaukaakin, ja sitten pitäisi katsoa kaikkia niitä kustannuksia, joita se aiheuttaa.

Miksi lähellä tuotettu luomu olisi yhtään sen ekologisempaa kuin kaukana tuotettu luomu?

Kummassakin tapauksessa maa-alaa tuhraantuu enemmän romahtaneiden satojen muodossa ja niin edelleen?

Lähellä tehokkaasti tuotettu ruoka on ekologista, mutta tehoton luomupuuhastelu on epäekologista niin lähellä kuin kaukanakin, jos vertaamme sitä järkevään tuotantoon.

Vastuullisilla valinnoilla mielellään pröystäillään

Niinpä niin. Kun jokainen putkimies ajaa nykyään Audilla, eikä eilisen päivän luksustuotteet enää erota rahvasta rikkaasta, pitää viiva vetää johonkin muualle ja sitten vain odotellaan sitä, että koska vähemmän köyhällä on varaa pistää tomaattikiloon 12 euroa ja kun se päivä koittaa, vauras keksii taas jotain muuta.

Näin ne trendit kiertävät aikansa ja kun entinen kuihtuu, joku keksii kyllä uuden ja sille luodaan niin tarjonta kuin kysyntä.

 

Väärennettyä luomua

Postasin jo aiemmin Euroopan suuresta luomupetoksesta, joka tosin Suomessa pääsi b-luokan miniuutiseksi, mutta asiaa ovat näköjään pohtineet muutkin, eli lähinnä ravintoloitsijat.

Heidän tietenkin kannattaakin pohtia, kun joutuvat omilla rahoilla pelaamaan, eikä veronmaksaja maksa ravintoloitsijan asiakkaalle tarjoamia ruokia, joten tässäpä uutinen aiheesta:

”Ulkomainen luomu on kysymysmerkki” - Ravintoloiden vaikea selvittää

 

 Ravintolan on vaikea varmistaa, ovatko ulkomaiset luomuna myydyt elintarvikkeet todella luomua.

Onneksi ravintoloitsijat, kun omalla rahallaan joutuvat pelaamaan, kykenevät näkemään mainoksien läpi, vaikka tämän väitteen ei pitäisi olla totta missään tilanteessa, jos lukee luomuliiton mainoksia.

Luomuleima on mainosten mukaan täydellinen tae siitä, että kasvi tai eläin on kasvatettu juuri määrättyjen luomusääntöjen mukaan, joita vielä valvotaan oikein tehokkaasti, mutta kuten luomulakon lukijat jo tietävätkin, mainokset ovat mainoksia myös luomupuolella.

- Sen (luomutuotteiden) sisällä tapahtuu tällä hetkellä niin paljon väärennöksiä, että ei voi tietää, mikä on luomua, Linnamäki sanoi ohjelmassa.

Aittoniemen mukaan se pitää paikkansa etenkin ulkomaisten tuotteiden kohdalla.

Ja mikäs ihme tekee sen, että siihen voisi luottaa meillä? Tarkastaja käy noin yhden kerran vuodessa katsomassa tilalla, että kaikki on kunnossa ja  jonka tarkastuksen ilmoittaa hyvissä ajoin, niin miten ihmeessä taas kotimainen sitten eroaisi ulkomaisesta?

Ja kuten luomulakon lukijat jo entuudestaan tietävät, niin jokaisen maan kansalaiset pitävät juuri oman maansa luomua luotettavana, mutta eivät muiden maiden luomua, kuten vaikkapa Euroopassa ajatellaan Suomen löperöstä luomuvalvonnasta, vanhan uutisen sanoin:

Lähes kaikissa muissa Euroopan maissa on käytössä EU-säädöksiä tiukemmat luomuvaatimukset. Leppäkerttu vastaa tähän haasteeseen Suomessa. Uudet tuotantovaatimukset on laadittu kansainvälisen luomujärjestöjen kattojärjestön IFOAMin vaatimusten mukaisesti.

Myös luomuruuan vienti voisi helpottua tiukempien sääntöjen ja valvonnan myötä. Tuottajajärjestö MTK:n luomuvaliokunnan puheenjohtaja Arto Hanelius totesi maanantaina Maaseudun Tulevaisuudessa, että Suomeen tarvittaisiin tiukempaa tarkastusjärjestelmää.

Hänen mukaansa eurooppalaiset kuluttajat pitävät Suomen luomulainsäädäntöä liian löysänä, koska se on EU:n minimitasoa. Muualla on käytössä yksityiset tarkastusjärjestelmät, joilla usein on myös lainsäädäntöä tiukemmat vaatimukset.

Joten nyt tietenkin tarvittaisiin jonkinlainen looginen aasinsilta sille ajatukselle, että suomalainen luomu edes jotenkin eroaisi Suomen rajojen ulkopuolella tuotetusta, ja suomalainen luomu olisi enemmän luotettavaa kuin ulkomainen, jos kerran Suomen rajojen ulkopuolella ei luoteta Suomen luomuun ja taas Suomen sisällä ei luoteta muualla tuotettuun luomuun.

Joten kuka luottaa ja kehen ja onko edes yhtä pientä syytä törsätä rahojaan luomutuotteisiin, josta ei edes pysty sanomaan, että onko se luomua nähnytkään?

Syynä voi kuitenkin olla se, että alkuperää on vaikea selvittää. Käytännössä ravintoloitsija joutuu Aittoniemen mukaan luottamaan tuotteiden toimittajan esittämiin sertifikaatteihin.

Ja pitää luottaa myös kauniisiin tarinoihin, joiden mukaan oikean tuotteen voi kuulemma tunnistaa, juuri tulleen radio-ohjelman mukaan. Jos myyjä kertoo sinulle silmät kostuttavan tarinan onnellisen luomutomaatin käsittämättömän suuresta seikkailusta patagonialaiselta tilalta kylmään Suomeen, on sen tomaatin pakko olla luomua, vai miten se menikään?

Minusta vain tuntuu siltä, että niitä onnellisen kasvin/eläimen tarinoita on vielä helpompi saada aikaiseksi kuin sertifikaatteja, kun sertifikaattiin tarvitaan kuitenkin hyvä printteri ja tietokone. Tarinaan tarvitaan vain vilkas mielikuvitus ja pientä tarinaniskennän taitoa.

Luomutuote on usein kalliimpi kuin tavallinen vastaava tuote, mikä houkuttelee väärennöksiin. 

- Mitä korkeampi hinta, sen houkuttelevampi väärennettävä, Aittoniemi toteaa.

Näinpä se on. Kun ei ole mitään muuta kuin vain hinta erona, niin väärentäminen on helppoa kuin heinänteko. Makua on hankala väärentää ja hankala on väärentää laatua halvalla, tavanomaista korkeampaa laadukkuutta, mutta kun sitä ei ole, vaan on pelkkä korkea hinta, niin väärentäjälle avautuvat helpot bisnekset.