Ravitsemusterapian ja ravintoterapian välillä on suuria eroavaisuuksia
Hanna Huttunen ja Miia Inkeroinen kirjoittivat (HS Mielipide 24. 4.) niin sanottuun funktionaaliseen lääketieteeseen pohjautuvasta ravintoterapiasta. Haluamme tarkentaa monille vaikeasti hahmottuvia eroavaisuuksia ravintoterapian ja ravitsemusterapian välillä. Ravitsemusterapeutit ovat Valviran laillistamia terveydenhuollon ammattihenkilöitä. He toimivat muun muassa sairaaloissa, terveyskeskuksissa, kuntoutuslaitoksissa ja yksityisillä lääkäriasemilla.Ravitsemusterapeutin antama ohjaus perustuu tutkittuun tietoon. Ravitsemusterapeutti, kuten lääkärikin, on vastuussa antamastaan ohjauksesta.
Tästä olen kirjoittanut jo aiemmin ja koska hyvä huijaus on aina lähellä alkuperäistä, aitoa tuotetta, niin on tässäkin tapauksessa, eli kun muutamme muutaman kirjaimen toiseksi, luomme hienon tittelin, joka vaikuttaa vastuulliselta titteliltä:
Sen sijaan ravintoterapeuttien toimintaa ei valvo mikään viranomainen, eikä heillä myöskään ole vastuuta antamistaan neuvoista. Kuka tahansa kadun tallaaja voi kutsua itseään ravintoterapeutiksi.
Kuka tahansa voi todellakin antaa itselleen tittelin ravintoterapeutti, ilman edes minuutin pätevää koulutusta ravitsemukseen. Yksi käytetty nimike on myös ravitsemusasiantuntija, joka on kovin suosittu erilaisten huuharien keskuudessa.
Huttunen ja Inkeroinen mainitsivat, että ravintoterapialla on vaikea vahingoittaa ketään. Tämä varmasti pitääkin paikkansa, kun kyse on perusterveistä ihmisistä. Kliinistä työtä sairaiden ihmisten parissa tekevät ravitsemusterapeutit eivät voi valitettavasti yhtyä tähän näkemykseen.
Toistuvasti tapaamme ravintoterapeutilta, personal trainerilta tai muulta vastaavalta ravinto-ohjeita saaneita potilaita, joiden ravitsemustila on näitä ohjeita noudattamalla huonontunut.
Esimerkiksi syöpäpotilas on saamiensa ohjeiden mukaan nauttinut runsaasti viherravintoa, raaka-ravintoa ja erilaisia luontaistuotteita, mutta samanaikaisesti proteiinin ja energian saanti on jäänyt vajaaksi. Seurauksena tästä on ollut vaikea vajaaravitsemustila eli voimakas laihtuminen ja lihasmassan menetys. Tämä heikentää potilaan toimintakykyä, elämänlaatua ja mahdollisuutta saada syöpähoitoja.
Ravintoasiantuntijoiden onneksi heillä ei todellakaan ole mitään vastuuta ohjeistaan, vaan se on potilaan kannalta sitten voi voi, kun jotain tapahtuu. Asiantuntija voi sitten keksiä uuden teorian, minkä takia tilanne meni pieleen ja sitten voidaan olla vielä enemmän syvemmällä allikossa, kuin edes aluksi ojasta jouduttiin.
Syömishäiriötä sairastava nuori on saanut tiukan ruokavaliosuunnitelman, jota noudattamalla anorektinen oireilu on entisestään pahentunut. Vaikeata nielemisvaikeutta on hoidettu voimakkailla antioksidanttivalmisteilla, mutta riittävä energian ja proteiinin saanti sekä potilaan nielemiselle turvallinen ruokavalion rakenne on jätetty ottamatta huomioon. Seurauksena potilas on joutunut osastohoitoon aspiraatiopneumonian vuoksi.Allergian tai suolistovaivojen vuoksi potilas on lähetetty tieteelliseen näyttöön perustumattomiin, usein hyvin hintaviin testeihin. Näiden pseudotestien perusteella on määrätty tiukka, rajoittava ja vailla perusteita oleva ruokavalio.
Hyvä ravitsemus on hyvinvoinnin ja sairaudesta toipumisen perusta, mutta se täytyy tehdä ammattitaidolla ja turvallisesti.
Ja näitä hintavia huuhaa-testejä riittää, aina elävän veren kuvauksesta alkaen ja päättyen ties mihin humpuukiin.
Maksat tuhat euroa, kuuntelet neljä päivää jotain höpinöitä ja sen jälkeen olet korkeasti koulutettu verikuvaaja ja voit aloittaa bisneksen sairaiden kustannuksella.
Kävin läpi Pubmed-tietokantaa ja kovin tyhjää tuotti, ainakin hakusanoilla ’live blood analysis’ tai ’dry blood analysis’
Yleensä näiden vaihtoehtoterapioiden takana on vanhempi mieshenkilö Yhdysvalloista, joka ne on kehittänyt ja yleensä kehittäjällä ei ole mitään lääketieteen koulutusta tai jos on, se on jokin paperilappunen saatuna joltain kirjekurssilta. "Dr" Robert O. Young lienee oppikirjaesimerkki siitä, miten luodaan humpuukiteorioita, niitä tukevia "tieteellisiä" tutkimuksia ja hienoja titteleitä.
Kun menette ravintoasiantuntijalle, joka koettaa myydä teille jotain sellaista, jota länsimainen lääketiede ei hänen mukaansa vielä tunne, mutta tuntee kohta, jättäkää hänet jupisemaan itsekseen ja poistukaa rahojenne kanssa siinä vaiheessa, kun omat rahanne ovat omassa lompakossanne.
2 kommenttia:
"Esimerkiksi syöpäpotilas on saamiensa ohjeiden mukaan nauttinut runsaasti viherravintoa, raaka-ravintoa ja erilaisia luontaistuotteita, mutta samanaikaisesti proteiinin ja energian saanti on jäänyt vajaaksi. Seurauksena tästä on ollut vaikea vajaaravitsemustila eli voimakas laihtuminen ja lihasmassan menetys. Tämä heikentää potilaan toimintakykyä, elämänlaatua ja mahdollisuutta saada syöpähoitoja."
Kärjistetty komentti. Tottakai energian saantiin(rasva/sokerit) on kiinnitettävä huomiota kun syödään paljon viherravintoa. Ei kielletä etteikö muuta saisi syödä kuin raakaruokaa ja viherpöperöitä. Jaa eikö syopähoidot(sytostaatti/sädetys) muka heikennä elämisenlaatua tai johda immuunipuolustuksen romahdukseen...siihenhän ne juuri pyrkivät. Sairaalaruoka hoitojen ohessa ei sitten muuta sisälläkkään kuin energiaa hiilareista/nopeita sokereista. Siellä muut ravintoaineet etsivät toistaan eikä väriä annoksissa paljon näy ps. sokeriset marjakiisselit.
Anonyymi voi aivan vapaasti jättää syöpään sairastuttuaan lääketieteen syöpähoidot väliin ja mennä kenen tahansa poppamiehen luo nauttimaan luomuteetä ja toivomaan parasta.
Minä valitsen mieluummin lääketieteen tuottaman vaihtoehdon sairaalaruokineen.
Mutta jostain syystä lääketieteen vastustajien mielipide vaihtuu kumman nopeasti siinä tilanteessa, kun se oma täydellisyyteen luomuruualla viilattu oma keho sairastuu.
Alkaa parjattu lääketiede kiinnostaa kummasti, eikä sairaalaruokakaan enää niin hirveän huonoa ole.
Lähetä kommentti