Pakurikääpä tulee, Jeesus ei

Anna Perho sanaili blogissaan vallan mainiosti, jonka sanailun haluan välittää arvoisille lukijoilleni:

Anna Perho: Pakuri tulee, oletko valmis?

 

Tuoreen asennetutkimuksen mukaan Jeesuksen paluuseen uskoo yhä harvempi, mutta onneksi meillä on uusi Messias: pakurikääpä. Tästä profetioitiin jo viime keväisessä aikakauslehdessä, jonka kannessa kerrottiin iskelmälaulajan rakastuneen pakurikääpään.

Sen jälkeen uusia todistajia onkin ilmestynyt, noh, kuin kääpiä sateella.

Luontaistuotteet ja ravinnelisät ovat monelle uususkonto, johon liittyy samanlaisia rituaaleja, käskyjä ja uskomuksia kuin mihin tahansa hengellisiin oppijärjestelmiin.

Valmisteiden ja erikoisruokavalioiden ympärille muodostuu lahkoja, joissa karismaattiset johtajat saavat ihmiset uskomaan, että heidän terveytensä on kiinni milloin pakurista, milloin hapan-emästasapainosta, milloin kookosrasvasta.

Listaan voisi lisätä veriryhmädieetin, A2-maidon, raakasuklaan, lähdeveden, detoxin ja niin edelleen. 

Tavallaan ymmärrän, että moni kaipaa vahvaa johtajaa selvitäkseen nykyisessä ravitsemustietotsunamissa. 

Selaamalla pelkästään yhden tällä viikolla ilmestyneen aikakauslehden bongasin sen 90:ltä sivulta 37 ravitsemukseen liittyvää vinkkiä, artikkelia ja mainosta. 

Paljon lukeva vastaanottaa vuositasolla tuhansia ravitsemukseen ja terveyteen liittyviä informaatiomurusia. 

Pakurikääpä kuten Jeesuskin on yhdistetty moneen kauniiseen ja hyvään, mitä elämällä meille on tarjota. Sen on väitetty parantavan syöpää, parantavan yleiskuntoa ja ”sisältävän kehon tarvitsemia varaosia”.

Lisäksi ruokagurujen viesti on mediaseksikästä, sillä jos ajattelemme asiaa puhtaasti tieteellisen näytön pohjalta, sitä on kovin vaikea myydä kenellekään. Se ei ole seksikästä ja sitä paitsi usein täysin ilmaista, niin se ei elätä yhtään huuhaamaakaria tällä planeetalla.

Kuka menisi kuuntelemaan jotain uusprofeettaa ja maksaisi siitä ruokaherätyskokouksen ilosta kymmeniä euroja, jopa satoja, jos hänen sanomansa saisi ilmaiseksi yliopiston verkkosivuilta tai avoimen yliopiston ilmaiselta yleisöluennolta?

Kiireinen ihminen ei halua kuulla, että hänen pitäisi kaiken stressin ja kiireen keskellä ehtiä vielä liikkuakin, vaan haluaa kuulla jonkin taikatemppumenetelmän, jolla hän saa tunnin liikunnan tehtyä ilman tunnin liikuntaa.

Ja jos joku ihminen haluaa ostaa laitteen tai menetelmän, jonka mukaan hän saa tunnin liikunnan hyödyt ilman tunnin liikuntaa, taatusti löytyy kauppamies, liikuntaguru, joka hieman venyttää moraaliaan ja myy sellaisen huuhaamenetelmän halukkaalle ostajalle.

Samoin kuin ravinnossa. Jos joku haluaa ostaa taikasienen, joka parantaa kaikki sairaudet ja suojaa tulevilta, kyllä sellainen taikasieni löytyy ja sen myyjä.

Tosin Lääkärilehden artikkelin (Pakurikääpä on uskomuslääkinnän uusi hitti, ilm. 31.8.12) mukaan aineen vaikutuksia ei ole tutkittu ihmisillä, mutta tämä ei liene uskomuslääketieteelle mikään ongelma, koska ”kaikkea ei vain voi perustella järjellä.”

Perustelut ihmerohtojen käyttöön ovat aina yhtä söpöjä. Teho perustuu ”tuhansia vuosia vanhaan tietämykseen” aivan kuin aika sinänsä olisi tae siitä että jokin asia on toimiva.  

Miksi tätä väitettä halivat ihmiset eivät koskaan ajattele niin päin, että joitain asioita käytetään siksi, että parempia konsteja ei ole vielä keksitty?

Niinpä. Sitten näistä tarinoista aina poimitaan kirsikat pois, eli kun kerrotaan, että jo muinaiset egyptiläiset käyttivät sitä ja tuota rohtoa, joka paransi kaikki vaivat, unohdetaan vaikkapa sellainen pieni yksityiskohta, että he käyttivät samaan aikaan vaikkapa lyijyä vähän joka kolotukseen, eli sillä tasolla oli heidän tietämyksensä kokonaisuudessaan, jos jätämme yksittäiset kirsikat poimimatta.

Vanhan Egyptin (n. 3000–300 eKr.) lääkintätaito 

 

Kivikauden ihmiset elivät ylistetyllä alkuperäiskansojen tietämyksellään ja taatusti käsittelemättömällä lähiruualla noin 20-vuotiaiksi. 

Jos saan itse reilut 60 tilastovuotta lisää tähän päälle, syön mielelläni muutakin kuin mustikanvarpuja ja auringonhattua. 

Sitä paitsi uskoisin, että vannoutuneimmatkin vanhan viisauden ylistäjät hoitelevat asioitaan mielellään kännykällä, vaikka he voisivat edelleen kuljettaa viestinsä Pheidippidesin, ensimmäisen maratonin juoksijan tapaan.

 Toinen suosittu perustelu on ahneiden lääketehtaiden salaliitto. (Hassua muuten, että luontaistuotevalmistajien taloudelliset intressit eivät jostain syystä ole arveluttavia, vaikka nekin tähtäävät toiminnassaan taloudelliseen voittoon.)

Tuhmien lääkekorporaatioiden vehkeilyyn kuuluu mm. se, että vaikka graviola-hedelmä parantaa syövän ”satoja kertoja” paremmin kuin kemoterapia, tietoa on peitelty, koska se ei aja lääkeyhtiön intressejä.

Tätä olen itsekin useasti ihmetellyt, että aivan kuin luonnonrohtobisnes olisi jotain hyväntekeväisyyttä, ilman voitontavoittelua, vaikka jonkin mustikanvarvun kilohinta on luontaiskaupassa aivan toista kuin oikean lääkkeen kilohinta apteekissa, etenkin kun sillä luontaisrohdolla ei saa muuta kuin tarinoita parantumisesta, yleensä.

Tämä ja moni muu ällistyttävä väite on peräisin Magneettimedia-nimisestä julkaisusta, jonka taustoista Long Play on julkaissut tänään artikkelin.  

En närkästele superfoodien ja ravinteiden kohtuukäyttöä tai niiden positiivisia - kuviteltuja tai todellisia - vaikutuksia sinänsä.  

Arveluttavaksi meno muuttuu silloin, kun muotiravinteet ja -ruokavaliot alkavat saada vakaumuksellisia sävyjä ja uhata sitä kautta aidosti käyttäjiensä terveyttä, jopa henkeä. 

Long Playn jutun referaatissa kerrotaan, että ylivieskalaiset [Magneettimedian seuraajat] eivät enää halua rokottaa lapsiaan. Suomessa on tavattu myös potilaita, jotka ovat saaneet vakavia maksaoireita yrttivalmisteiden nauttimisesta.

Lisäksi Magneettimedian huuhaajutut ovat levinneet kulovalkean lailla erilaisissa blogeissa, sillä pelottelu myy ja on seksikästä. Etenkin jos ei välitä tosiasioista, vaan huutaa sitä, mitä osa kansasta haluaa kuulla.

Long Playn juttu kannattaa lukea ja se on ostettavissa täältä.

Long Play: Magneettimedia lisännyt lääkekielteisyyttä - Juha Kärkkäinen pitää rokotteita hyödyttöminä

 

Jokaisen salaliittoja päivittelevän kannattaisikin kysyä itseltään kuka hyötyy siitä, että ihmisten tietämättömyyttä, hyväuskoisuutta ja joskus epätoivoakin käytetään hyväksi heidän henkensä uhalla.

Tätä voisi kysyä useltakin uusgurulta, joiden ainoa tulonlähde tuntuu olevan bonuksen saaminen johonkin nettikauppaan houkutellun hyväuskoisen ostoksista tai ilmaiset näytteet samaisista nettikaupoista, joita tuotteita heidän sitten odotetaan innolla kehua retostelevan.
 

Jos graviola ei pelastakaan syövältä, sen myyjä on joka tapauksessa hyötynyt oman osuutensa. Se on eettisesti arveluttavaa liiketoimintaa, ei kemoterapia. 

Vielä muuten siitä pakurikäävästä. 

Lääkärilehden haastatteleman dosentti Veijo Saanon mukaan mitään muita lääkkeitä ei maailmassa tarvittaisi, jos kaikki pakurikäävästä väitetyt hyvät vaikutukset olisivat totta.
Mutta onneksi kukaan ei ole niin hullu, että luopuisi kaikesta pakurin tähden – eihän?

Mutta tämän jälkeen ei olisi nykyajan terveysgurullakaan enää töitä, joten täytyisi keksiä jokin uusi sairaus, johon ei pakurikääpäkään pysty, vaan tepsisi jokin uusi ihmerohto, sillä ei terve ihminen enää viitsisi vaivautua paikalle kuuntelemaan evankeliumia pakurikäävän ihmeteoista.